Arkiset aherrukset ovat nyt häirinneet kampanjablogin päivitystä. Päätimme vaimon kanssa nostaa perunat, kun säätiedotuksissa pelottelivat hallalla. Viitisenkymmenen hehtaarin viljelyalalta saa jo melkoisesti keltaista kultaa. On siinä traktorilla ajelemista.

 

Elonkorjuun aikaan tuppaa selkä välillä reistailemaan. Niin kävi tälläkin kertaa, että kun viimeiset potut oli nostettu lavalle, selkä venähti. Kirpaisi niin kipeästi, että pääsi oikein kunnon huuto, enkä enää meinannut päästä pellolta ylös. Kovasta tuskasta huolimatta selvisin kontaten autolle, jolla vaimo lähti ajelemaan reipasta vauhtia kaupunkia päin.

 

Aluesairaalalla näkyi sitten taas tämän maailmanmenon järjetön kuva. Kaiken maailman puoliukot saivat kyllä hoitoa, mutta kaltaiseni yhteiskunnalle hyödyllinen ihminen joutui odottamaan tuntikausia kipeän selän kanssa. Buranaa antoivat ja pahoittelivat vain, että ei ole tarpeeksi rahaa palkata henkilökuntaa. Ihmetyttää vain, että mihin ne rahat on oikein hassattu, sillä kyllähän Suomessa maksetaan jo liikaakin veroja, kaikista vähennyksistä huolimatta.

 

Piinaavan odotuksen jälkeen pääsin vihdoin lääkärin puheille. Ja kyllä: se vanha vaivahan se. Eikä siihen lääkärin mukaan auttanut muu kuin lepo. Siispä olen perjantaista saakka lepuuttanut selkääni, ja kipu alkaa olla poissa. Enpä vain tiedä, että onko tästä kiittäminen suomalaista sairaanhoitojärjestelmää vaiko amerikkalaisia lääkeyhtiöitä. Suomalaisiin mielummin luottaisin.