Olen todella pettynyt siitä, miten piirijärjestömme kumarsi kunniapuheenjohtaja Paavo Väyrysen nimeen. Paikallistasolla ja osan piiritason paikallispäättäjien silmissä olin henkilö, joka olisi vahva haastamaan Väyrysen, mutta jossain vaiheessa on tullut joku juoni, että minusta ei ole tehty esitystä haastajaksi. Tämä on kelmiä toimintaa politiikan alueella eikä yhtään sellaista kuin olisi toivonut. Sitä vastoin kunniapuheenjohtaja on saanut televisioaikaa paljon ja minuun ei ole oltu yhteydessä.

En ole täysin vakuuttunut siitä, että puolueemme saa nykyisellä pienellä kannatuksella porvariääniä muista porvaripuolueista. Soinin Timoa perussuomalaisissa en näe uhkana, koska hänellä ei ole kuin yksi sanoma: Suomi irti EU:sta! Itse näen Euroopan Unionin mahdollisuutena. Kokoomuksen Sauli Niinistökin vaikuttaa aika lattealta, hänestä ei ota selkeästi selvää, mikä hänen sanomansa on. RKP:lta olisin toivonut jämäkkyyttä, että puolueen puheenjohtaja Stefan Wallin olisi ehdokas.

En usko nimittäin, että nainen voi olla uskottava neuvotteluissa kovan luokan kansainvälissä neuvotteluissa. Omassakin perheessä työnjako on selvä, että minä käyn neuvottelut pankissa ja autoasioissa. Saamattomuus on tällä hetkellä asia, joka tympäisee omassa puolueessanikin niin paljon, että vaadin puheenjohtajamme Mari Kiviniemen eroa. Hän ei ole muutenkaan ollut mielestäni hallitusvastuun jälkeen oma itsensä tiedotusvälineiden haastatteluissa.

Kristillisdemokraattien puheenjohtaja Päivi Räsänen voisi olla hyvä, mutta hänen kohdalla petyin siitä, että hän lähti hallitusvastuuseen. Tämä on asia, joka olisi voinut olla kaksikin kertaa harkitsemisen arvoinen eikä mennä noin vaan vallan huumassa toimeen. Mielestäni Räsäsen kaltainen moniosaaja niin ihmisläheisissä kysymyksissä kuin terveysasioissa on jotain sellaista, mitä puolueemme ei kannattaisi jättää käyttämättä, vaan houkutella hänet mukaan puolueeseen.