Menin rauhoittamaan mieltäni perheen nuorimmaisen kanssa alkusyksyn ensimmäiselle yhteiselle kalareissulle, kesällä onni suosi ja väliin nousi ahvenia savustuspönttöön saakka, mutta nyt ei sujunut kovinkaan hyvin. Neljä tuntia ja neljä pientä ahventa, eipä siitä iloa ollut kuin perheen tuoreimmalle jäsenelle eli kissalle nimeltä Reinikainen. 

Siitä tulikin mieleeni 80-luku ja kyseinen sarja. Ennen oli meillä maaseudullakin rauhallista, kun oli oma tuttu kyläpoliisi. Hän piti siitä huolen, että oli järjestystä. Pieniä kahakoita oli kylällä baarin oven reunalla, mutta yleensä seuraavalla viikolla paikallislehteä lukiessa tiesi, ketkä siellä oli nahistelleet ja syyt olivat yleensä perhepoliittiset.

Ei siellä riidelty vakavan suuren maailman rikollisuuden muodossa vaan yksi yhtä vastaan, miesten kesken. Silloinkin nimismiehemme katsoi parhaaksi olla puuttumatta asiaan, koska tiesi aiheuttavan sillä enemmän vihaa molempien osapuolten suvuissa kuin sillä, että antoi miesten ottaa reilusti toisista mittaa. Näin ratkesi myös vaimokysymykset tai sitten eivät ihan täysin.

Muistan itsekin 80-luvulla omia perheen perustamishankkeita tällaisessa välienselvittelyssä selvittäneeni. Ei siinä hyvin käynyt, mutta lähellä asuva nimismies teki mielestäni ihan oikein. Muistan, kuinka hän kävi seuraavan päivän iltapäivänä juomassa luonani kahvit ja kysymässä, että mitään vakavampaa ei sattunut. Siitä alkoi molemminpuolinen syvä ystävyys.