Viimeistään tämän vuosituhannen aikana Suomessakin ovat alkaneet vaikuttaa erilaiset ruokailuun liittyvät muotisuuntaukset. Kovasti pohditaan sitä, mikä on terveellistä ja mikä ei, ja suositukset vaihtelevat jatkuvasti. Milloin on luvallista syödä voita, milloin munaa. Vaikka keskustelu kansan terveydestä on paitsi kansanterveydellisistä, myös kansantaloudellisista syistä tärkeää, on keskustelu mielestäni ollut hakoteillä.

Oleellista ei nähdäkseni ole niinkään se mitä syödään, vaan missä se on tuotettu. Tällä nimittäin on vaikutusta paitsi kansantalouteen yleensä, se myös pitää maaseutua, tuota Suomen helmeä elävänä. Tästä näkökulmasta on myös perusteltua kannattaa kasvispainotteista ravintoa.

Perustelut ovat yksinkertaiset.

Kasvispainotteista ruokavaliota varten peltoalaa käytetään monipuolisemmin, eikä tuoteta pelkkää rehuheinää eläimille. Jo tällä on positiivista imagollistakin vaikutusta maaseudulle. Lisäksi se varmasti saisi aikaan sen, että maaseudulle siirtyisi enemmän yrittäjiä, mikä elvyttäisi nykyisin riutuvaa maaseutuamme. 

Lisääntynyt kasvien tuotanto lisäisi kausityöpaikkoja maaseudulla. Tämä taas on erinomainen asia, kun ajattelemme pitkäaikaistyöttömiä ja erityisesti nuoria työttömiä. Mikä olisikaan parempi nuorelle kuin laittaa hänen hyödylliseen ruumiilliseen työhön hankkimaan elantoaan edes osaksi vuotta? Tämän hyödyt taas jokainen voi arvata: nostettujen sosiaalietuuksien määrä laskee, pakotetut katkokuukaudet päihteiden käytöstä, rikollisuuden väheneminen, yleinen elämänlaadun paraneminen luonnossa tehtävän työnteon parissa ja niin edelleen.

Eikä tässä todellakaan ole vielä puhuttu siitä, kuinka kasvispainotteinen ruokavalio on luultavasti ihmiskeholle sopivin. Tämän puolesta todistavat erilaiset elintasosairautemme, jotka ovat varmasti suoraa seurausta paitsi liikunnan puutteesta, myös vääränlaisesta syömisestä.

Tämän sanottuani lopetan tämänkertaisen kirjoitukseni sanoihin: popsikaa porkkanaa, se on isänmaallista.