On väärin, että osakeyhtiöiltä vaaditaan samaan aikaan avoimuutta ja yhteiskuntavastuuta. Mielestäni demokratian toimivuuden kannalta on arveluttavaa, että ankarassa tulosvastuupaineessa olevat osakkeenomistajat joutuvat uutisoimaan yritysten kannalta uutisista, jotka voivat vaikuttaa niiden julkisuuskuvaan kielteisesti. Mielestäni tällainen avoimuus vaarantaa yritysten uskottavaa toimintaa maailmanmarkkinoilla tai pienemmässä mittakaavassa lähialueen kuluttajamarkkinoilla.

Yhteiskuntavastuu on sanana hyvä, mutta sana on saanut kamalan merkityksen ammattiyhdistyksen edustajien toimesta. Mielestäni yhteiskunnan ei tulisi toimia yrityselämää rajoittavana tekijänä vaan enemmänkin rahoittajana. Yritysten tulisi jatkossa saada myös valtiolta tukevia toimia, huomattavia verohelpotuksia esimerkiksi työllistämiseen. Jos työtä ei ole tarjolla, siitä ei missään nimessä tulisi yrityksiä rangaista vaan hyväksyä markkinatilanne sellaisenaan kuin se juuri sillä hetkellä on.

Tämä yhteiskuntavastuu tulisikin kohdistaa julkisen hallinnon toimintaan eikä elinkeinoelämään. Olettaisin, että elinkeinoelämän keskusliitolla voisi olla jotain toimivia malleja siitä, miten ylläolevissa ongelmatilanteissa voitaisiin toimia eri tavoin, että talouselämän pyöriä pyörittävä yrityselämä ja etenkin omistajat saisivat työrauhan. Omassakin tuttavapiirissä on paljon niin suur- kuin pienyrittäjiä, jotka ovat erilaisissa juhlatilaisuuksissa näistä epäkohdista minulle kertoneet.

Se, että päättäjä saa vaalirahoitusta elinkeinoelämältä, on äärimmäisen tärkeää. Sekin on tärkeää, että nämä hankkeet saavat rauhassa edetä eikä tällainen tonkiva tyyli tiedotusvälineiden suhteen estä toimintaa. On uskottavuuden kannalta erittäin epämiellyttävää, että ammattiyhdistysliike tai kaiken maailman luonnonsuojelijat tai sellaisten nimissä toimivat yrittävät puuttua toimintaan. Jokainen jarru, mikä on kehityksen tiellä, on tuomittava. En paheksuisi näiden järjestöjen kieltämistä lailla.