Suomessa yritetään ennen presidentinvaaleja ainakin vasemmalta ja perussuomalaisten suunnalta virittää keskustelua Natovaaleihin, unohtamtta Kokoomuksen Yhdysvaltoja myötäilevää Kimmo Sasin-Alexander Stubbin -linjaa. Mielestäni tämä haamu on jo syytä unohtaa, avata verho todelliseen uhmaan, joka kohtaa ikkunan takana. Länsi-Euroopassa pyritään näet Euroopan Unionin jäsenmaiden voimalla perustaa sotilasliittoa WEU:n lipun alle, lopettaen Naton toiminnan.

Tämän vuoksi itse näkisin, että Suomen tulisi pyrkiä Saksan, Puolan, Baltian maiden ja Venäjän kanssa perustamaan Itämeren liiton puolustusasioissa. Tästä on pieniä neuvotteluja ilmeisesti käytykin kyseisten maiden keskustalaisvaikuttajien kesken. Ihailenkin sitä tarmokuutta, millä muutama puolueemme eturivin politiikko tätä asiaa edistää kaikessa hiljaisuudessa.

Suomen yhteistyö mainitsemieni maiden kanssa on toiminut hyvin perinteisesti nyt Euroopan Unionissa ollessamme, ennen sitä ja myös kylmän sodan aikana. Tämä keskustalaisista voimista koostuva näkemys ei saa etelän mediassa palstatilaa, vaikka tästä on yritetty lähettää tiedotteita, niinpä katsonkin velvollisuudekseni avautua tällaisessa kansalaismediassa, mitä Internet edustaa.

Lisäksi näen, että presidenttiehdokkaana on tärkeää puhua asioista rehellisesti ja asiallisesti. Tämä kuvio ei toteudu nyt keskustakielteisellä medialla, etenkään MTV3:lla. On ihmeellistä, kuinka edellisen hallituksen aikana pääministerinä toimineet Mari Kiviniemi ja Matti Vanhanen suojelivat Jyrki Kataista emämunauksilta, mitä hänellekin paljon sattui, mutta nyt Jyrki on kääntänyt meille täysin selän. Epäilen näin ollen Sauli Niinistön todellista mahdollisuutta yhdistää porvarileiri.

Kävin eilen hakemassa postini kyläkaupalta, niin kuin teen joka arkipäivä. Kyläkauppa on muuten ollut olemassa jo kahden sukupolven ajan, vaikka väki on kylältä vähentynyt. Käymme harvoin kirkolla kauppa-asioilla, sunnuntaina tietysti kirkossa.

Huomasin pieniä ostoksiani tehdessäni Iltasanomien ja Iltalehden etusivun uutisoinnin Nokia Mission Markku Koiviston tapauksesta. Olin tietysti seurannut tapausta tiiviisti internetin, erityisesti Seurakuntalainen.fi-sivuston kautta. Olin siis tietoinen asiasta.

Tavallisesti en kiinnitä roskalehdistöön huomiota, mutta tällä kertaa huomasin mielenkiintoisen seikan. Nimittäin lehdet osoittivat täysin erilaista suhtautumista tähän Koiviston tapaukseen ja hänen tunnustukseensa.

Iltalehti kirjoitti etusivullaan: "Aviorikos MIEHEN KANSSA" ja Iltasanomat taas: "PETIN VAIMOANI miehen kanssa". Ensin mietin, että synti kuin synti. Sitten kuitenkin huomasin, että ehkä syntejäkin on eriasteisia, vaikka kaikkien niiden palkka onkin kuolema (kuten Sanassa sanotaan). Siis vaikka sekä haureus että homostelu ovat kumpikin kauheita syntejä, niin ehkä haureus on kuitenkin pahempi hyökkäys sekä Jumalaa että perheinstituutiota vastaan, koskapa se mainitaan suuressa Laissakin, kymmenessä käskyssä! Homoilijahan ei homoilullaan riko kuudetta käskyä vastaan, vaikka rikkoisikin luomisjärjestystä vastaan!

Tämän oivalluksen johdattamana tein jotain minulle tavatonta. Ostin itselleni ensimmäisen Iltasanomat sitten kevään jääkiekon maailmanmestaruuden. Katsoin, että lehden päätoimittaja oli valinnallaan osallistunut tärkeään teologiseen keskusteluun ja phjannut sitä oikeaan suuntaan. Kiitän tässä siis päätoimittajia Ulla Appelsinia ja Klaus Niemeä!

Menin rauhoittamaan mieltäni perheen nuorimmaisen kanssa alkusyksyn ensimmäiselle yhteiselle kalareissulle, kesällä onni suosi ja väliin nousi ahvenia savustuspönttöön saakka, mutta nyt ei sujunut kovinkaan hyvin. Neljä tuntia ja neljä pientä ahventa, eipä siitä iloa ollut kuin perheen tuoreimmalle jäsenelle eli kissalle nimeltä Reinikainen. 

Siitä tulikin mieleeni 80-luku ja kyseinen sarja. Ennen oli meillä maaseudullakin rauhallista, kun oli oma tuttu kyläpoliisi. Hän piti siitä huolen, että oli järjestystä. Pieniä kahakoita oli kylällä baarin oven reunalla, mutta yleensä seuraavalla viikolla paikallislehteä lukiessa tiesi, ketkä siellä oli nahistelleet ja syyt olivat yleensä perhepoliittiset.

Ei siellä riidelty vakavan suuren maailman rikollisuuden muodossa vaan yksi yhtä vastaan, miesten kesken. Silloinkin nimismiehemme katsoi parhaaksi olla puuttumatta asiaan, koska tiesi aiheuttavan sillä enemmän vihaa molempien osapuolten suvuissa kuin sillä, että antoi miesten ottaa reilusti toisista mittaa. Näin ratkesi myös vaimokysymykset tai sitten eivät ihan täysin.

Muistan itsekin 80-luvulla omia perheen perustamishankkeita tällaisessa välienselvittelyssä selvittäneeni. Ei siinä hyvin käynyt, mutta lähellä asuva nimismies teki mielestäni ihan oikein. Muistan, kuinka hän kävi seuraavan päivän iltapäivänä juomassa luonani kahvit ja kysymässä, että mitään vakavampaa ei sattunut. Siitä alkoi molemminpuolinen syvä ystävyys.

 Sunnuntait pyhitän, kuten Sanassakin käsketään. Tervetuloa blogiin maanantaina kello 9.